lauantai 17. marraskuuta 2012

Valkosipuliperunamuusi ja possun ulkofilepihvit

Tää on helppo, mutta ah, niin maukas ruoka.

Mun tapani on tähän vs-muusiin käyttää kolme kynttä aina vajaata kiloa peunoita kohti. Maistuu, mutta on tarpeeksi mieto myös lapsille.



Keitä kuorittuja perunoita suoavedessä kunnes kypsiä. Kaada vesi pois, lisää murskatut valkosipulinkynnet, suolaa ja pala voita. Laita kansi kattilan päälle. Odota muutama minuutti jotta voi sulaa ja valmista muusi loppuun. Paista possun ulkofileita nelisen minuuttia molemmilta puolilta mausta suolalla ja pippurilla. Lisäkkeenä meillä oli vaan tomaattia, johon sanalla sanoen sopii todella hyvin kartanon tai talon kastikkeet joita eri valmistajilla on runsaasti.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Isänpäivän brunssi

Tiedän että brunssille kuuluisi kuohuvat ja kaikki mutta me nautiskeltiin siitä mitä meillä oli ja kiireettömstä aamusta <3 




Tein munakasrullaa ja lisänä oli keitettyjä kananmunia, leipää, pekonia, paprikaa, juustoa, metua, kaurapuuroa ja omppuhilloa sekä mansikkarahkaa.


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mansikkarahka

Tämä on helppo herkku. 
Mulla on vakiona että yhtä paljon kermaa ja maitorahkaa niin ei tarvitse juuri mitään makeutusta, mitä nyt vanilijasokeria jos haluaa laittaa :) Ja sitten tietenkin sitä marjaa/hedelmää mitä haluaa :) 

Tässä mansikkaa mitä kesällä pakastin. 


4dl kuohukermaa
4dl maitorahkaa
desi mansikkaa (sulatettuna) 
1rkl vanilijasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää maitorahka ja vanilijasokeri  sekä mansikat. Nauti :)

Munakasrulla

Aloin miettimään isänpäivä aamuna että jos tekisikin brunssin. Yhdeksi ruuaksi tein munakasrullan koska siihen löytyi aineet ja täytteeksi tuli jauhelihaa ja paljon sipulia. 


Rulla:
4 kananmunaa
3dl kermamaitoa
3kukkurallista rkl turkkilaista jugurttia
kourallinen juustoraastetta
suolaa ja basilikaa

Sekoita kaikki aineet ja paista uunivuoassa joka on vuorattu leivinpaperilla 200asteessa n.25min

Tee sillä aikaa täyte:
250g jauhelihaa
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
3rkl ketsuppia
1rkl sinappia
suolaa ja mustapippuria

Paista jauheliha ja sipulit, lisää mausteet ja ketsuppi. Lisää rullapohjan päälle ja kääri kääretortun tapaan rullalle.

Nauti vaikka salaatin kanssa lounaana. Olin jo melkein unohtanut tämän herkun :)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Mustan tikarin veljeskunta

Eli laitan tänne blogiini muitakin kuin ruokaohjeita ja tässä esittelen erään kirjasarjan joka on kolahtanut muhun ja kovaa. Jatkossa laitan tänne siis myös kirjoja (ja ehkä elokuvia) joita luen ja katson. 

Tekstini saattaa sisältää jonkin verran juonipaljastuksia joten jos se häiritsee ei kannata lukea!

Täytyy myöntää että olen jonkin verran seurannut tätä uutta vampyyri-rakkaus trendiä joka nyt on noussut pinnalle ihan hirvittävästi. Ja tällä tarkoitan mm Twilight, True blood, Vampire diaries, ym.

Mustan tikarin veljeskunta-sarja poikkeaa yleisestä "vampyyrinormista" sillä että siinä vampyyriksi synnytään, joko täysveriseksi (vanhemmat vampyyreitä, mikä nykyään harvinaista) tai puoliveriseksi (toinen vanhempi vampyyri ja toinen ihminen). Muutos tapahtuu tietyssä iässä jos on tapahtuakseen ja muutos on vaarallinen. Vampyyrit eivät myöskään metsästä ihmisiä vaan ruokailevat toisistaan, toisen sukupuolen edustajasta. Ihmisistä otettu ravinto ei ravitse juuri lainkaan. 
Ovelasti on myös että luvuissa on aina eri henkilö ketä seurataan. Niin päähenkilöt kuin lessereiden hahmot ovat kertojina ja muutamassa luvussa myös pohjustetaan seuraavan kirjan päähenkilöitä. Vampyyrit eivät suinkaan taistele ihmisiä vastaan vaan makealta vauvantalkilta löyhkääviä lessereitä vastaan ja niiden myötä Omegaa (pahan ruumillistumaa) vastaan, ainoana ehtona sodassa on että ihmiset ovat siitä tietämättömiä.

Kursivoitu teksti on takakansiteksti. 

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Pimeyden rakastaja
Dark Lover

Maapallon viimeinen puhdasverinen vampyyri, Wrath, hautoo kostoa tappajille, jotka murhasivat hänen vanhempansa kauan sitten. Wrath saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun hänen luottosoturinsa saa surmansa. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan synkästä verenperinnöstään eikä siitä, mitä kohtalo on hänen varalleen tarjoamassa. Wrathin on johdatettava tyttö kanssaan epäkuolleiden maailmaan…

Bethiä kalvaa kummallinen, ennenkokematon levottomuus. Hänen on mahdotonta vastustaa vaarallisen houkuttelevaa miestä, joka ilmestyy yöllä hänen luokseen outo palo silmissään. Miehen tarinat veljeskunnasta ja verestä pelottavat Bethiä, mutta hänen kosketuksensa sytyttää nälän, joka on tuhota heidät molemmat.





Alkuun en meinannut saada luettua tätä kun kirjastosta lainasin mutta sitten kun ei muuta luettavaa ollut, aloin lukemaan. Ja onneksi aloin, sillä tämä sarja vie mukanaan. Kirjassa on todella paljon sekä  väkivaltakohtauksia kuin myös seksiä, mutta ainakaan omaa lukuintoa se ei haitannut. Huomaa että tämä sarja on suunnattu pääasiallisesti aikuisille eikä nuorisolle. 

Ikuinen rakastaja 
Lover Eternal




Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.

Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on saatava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen ikuisen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.


Tässä vaiheessa mä vasta tajusin että joka kirja kertoo eri henkilöstä, joten täytyy myöntää olleeni pettynyt, kun en saanutkaan lukea Wrathin ja Bethin uskomatonta rakkaustarinaa lisää ja kirjassa ei paljoakaan heitä sivuttu. kuitenkin aloitettuani kirjan olin innosta soikeana (taas) että hyvä kun luin  koska kirja antoi ihan eri perspektiivin sarjan maailmaan. Uusia henkilöitä tuli mukaan jonkun verran, joiden tarina kerrotaan myöhemmin.

Herätetty rakastaja
Lover Awakened

Entinen veriorja, vampyyrisoturi Zsadist kantaa yhä kärsimyksen ja nöyryytyksen täyttämän menneisyytensä arpia. Karkaisemattomasta raivostaan ja julmista teoistaan tunnettua villiä taistelijaa pelkäävät yhtä lailla niin ihmiset kuin vampyyrit. Viha on Zsadistin ainoa kumppani ja kauheuksien tekeminen tämän ainoa rakkaus – kunnes soturi pelastaa Harvennuskunnan kynsistä kauniin vampyyrinaaraan.
Bellaa alkaa heti kiehtoa Zsadistissa kihisevä voima. Zsadistin tarve kostaa Bellan vangitsijoille ajaa kuitenkin uroksen hulluuden rajoille. Bellan on autettava rakastajaansa parantamaan menneisyyden haavat ja löytämään tulevaisuus naaraansa rinnalla…





Tää on rankin kirja näistä. Zadist oli aika erilainen henkilö kuin mitä luulin ja hänen kaksoisveljensä mukanaolo sai kirjan mielenkiintoiseksi. Zadistin itsesääli kaiken kokemansa jälkeen oli ehkä viimeinen mitä olisin odottanut, mutta koko kirja oli melkein pakko lukea kertaistumalta.
Paljastettu rakastaja
Lover revealed



Butch O'Neal on synnynnäinen taistelija. Piinkova entinen murhapoliisi on ainoa ihminen, joka on koskaan päässyt Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiiriin. Butch haluaa taistella vampyyrien rinnalla heitä vainoavaa Harvennuskuntaa vastaan, eikä hänellä ole mitään menetettävää. Butch on rakastunut aateliseen vampyyrinaiseen, Marissaan, jota ei kuitenkaan usko voivansa saada omakseen. Rakkautta tai ei, ainakin hän voi taistella veljeskunnan rinnalla.
Tapahtumat saavat kuitenkin kohtalokkaan käänteen – laittaessaan oman henkensä likoon pelastaakseen siviilivampyyrin lessereiden kynsistä Butch joutuu itse Harvennuskunnan pimeimmän voiman pauloihin. Veljeskunta pyytää Marissaa apuun Butchin pelastamiseksi, mutta on mahdollista ettei edes Marissan rakkaus voi tätä enää pelastaa.


Tämä kirja oli inhimillisin näistä, koska Butch oli ihminen tavattuaan Marissan. Hienosti jokainen hahmo nivoutuu jotenkin yhteen.  Butch on ollut alusta asti mukana mutta en olisi uskonut että hän saa ihan näin suuren roolin koko sarjaa ajatellen, mutta toisaalta tää sarja osaa yllättää.

Sitomaton rakastaja
lover unbound

Armottomalla ja älykkäällä Vishousilla on kannettavaan kammottava kirous ja pelottava kyky nähdä tulevaisuuteen. Hän kasvoi isänsä sotaleirillä, jossa häntä piinattiin ja pahoinpideltiin. Mustan tikarin veljeskunnan jäsenenä hän ei ole kiinnostunut rakkaudesta tai tunteilusta vaan ainoastaan taistelemisesta Harvennuskuntaa vastaan.
Vishous joutuu itsensä loukattuaan ihmisten sairaalaan ja päätyy kauniin kirurgin, Jane Whitcombin potilaaksi. Tohtori Whitcomb saa Vishousin avautumaan ja paljastamaan sisäisen tuskansa ja antaa vampyyrisoturille ensikosketuksen todellisesta, aidosta nautinnosta. Asiat saavat kuitenkin yllättävän käänteen, kun Vishousin tekemät valinnat uhkaavat johtaa tulevaisuuteen, jossa Janelle ei ole sijaa...




Vishous on ollut alusta saakka mysteeri ja aloitin kirjan suurella mielenkiinnolla. Historiakuvaukset olivat pitkiä, mutta mielenkiintoisia ja avartavia. Vishousin traaginen lapsuus oli aika hirvittvää luettavaa. Kun paljastui että ketä on Vishousin äiti, olin yllättynyt mutta kuitenkin tiesin odottaa sitä oikeaa rakkaustarinaa jo tulevaksi.

Varjeltu rakastaja
Lover Enshrined

 

Mustan tikarin veljeskunnan lojaali jäsen Phury on uhrautunut pitämään yllä veljeskunnan verilinjaa rotunsa suojelemiseksi. Phuryn velvollisuus on siittää poikia ja tyttäriä pitämään vampyyrirodun perinteet elossa ja jotta tulevaisuudessakin sotureita olisi riittävästi taistelemaan niitä vastaan, jotka haluavat tuhota vampyyrirodun.
Ensimmäinen partneri, Valittu Cormia haluaa voittaa itselleen Phuryn kehon lisäksi myös tämän sydämen. Cormiaa vetää puoleensa tämän rujon uroksen kontolleen ottama jalo velvollisuus. Phury ei kuitenkaan ole koskaan sallinut itsensä antautua nautinnolle tai ilonpidolle, ja kun sota Harvennuskuntaa vastaan käy kiivaaksi ja murhenäytelmä uhkaa Veljeskuntaa, Phury joutuu valitsemaan rakkauden tai velvollisuuden...



Tää kirja oli jo aika paksua puurtamista. Sarjan tylsin, mutta pakko lukea kuitenkin. Kaikki toimii samalla kaavalla.

Koston rakastaja
Lover Avenged.

 
Rehvenge on tottunut elämään varjoissa ja pärjäämään kovimpienkin yön kulkijoiden keskellä - ja jopa Mustan tikarin veljeskunnan kanssa. Rehvenge on pelottoman uroksen maineessa, ja siksi häntä pyydetään tappamaan vampyyrirodun kuningas. Rehvengen pimeä puoli haluaisi kuollakseen tarttua tilaisuuteen. Kun uroksen salainen symphath-identiteetti on paljastumaisillaan, hän kääntyy yhä vain pimeämmäksi muuttuvan maailmansa ainoan valopilkun puoleen. Hän on turmeltumaton naarasvampyyri ja ainoa, joka voi erottaa Rehvengen ikuisesta tuhosta.







Tämä taas nosti sarjan tasoa. Oli paljon mielenkiintoisempi lukea jostain muusta kuin varsinaisesti tikarikuntaan liittyvästä henkilöstä. Kirja eteni samalla kaavalla kuin muutkin sarjan osat mutta symphath-puoli toi uutta näkökulmaa taas asioihin. Lisäksi oli mukava lukea taas wrathista ja Beth:istä.

Minun rakastajani
Lover mine

John Matthew on kulkenut pitkän matkan siitä, kun hänet löydettiin ihmisten joukosta epätietoisena vampyyripuolestaan. Sen jälkeen kun Veljeskunta toi hänet pariinsa, kukaan ei ole osannut arvata hänen todellista historiaansa – tai hänen oikeaa identiteettiään. Langennut Darius on palannut, mutta eri kasvoilla ja hyvin erilaisen kohtalon ohjaamaksi. Säälimätön henkilökohtainen kosto vie Johnin keskelle sotaa, jossa hänen täytyy yhdistää nykyiset ja entiset voimansa pystyäkseen taistelemaan pahan ruumiillistumaa vastaan.

Xhex, symphath-palkkamurhaaja, on pitkään vastustanut John Matthew’ta kohtaan tuntemaansa vetovoimaa. Menetettyään jo yhden rakastajan hulluudelle, hän ei halua sallia tämän arvollisen uroksen jäävän hänen synkän ja kieroutuneen elämänsä uhriksi. Kun kohtalo puuttuu peliin, nämä kaksi saavat kuitenkin huomata rakkauden, kuten kohtalonkin, olevan vääjäämätön sielunkumppanien välillä.

John oli alussa melenkiintoinen hahmo, mutta roikkuminen joka kirjassa mukana on saanut mut kyllästymään häneen. Kirja oli kuitenkin odotusten mukainen ja muut juonenkäänteet tekivät kirjasta mielenkiintoisen. 

Vapautettu rakastaja
Lover Unleashed

Payne, Vishousin kaksoissisar, on samaa synkkää soturikudosta veljensä kanssa. Kapinoituaan vapauteen äitinsä Kirjurineitsyen vankeudesta, Payne kuitenkin vammautuu tuhoisasti.
Mustan tikarin veljeskunta värvää tohtori Manuel Manellon pelastamaan naaraan. Ihmiskirurgin ja vampyyrisoturin kohdatessa riistäytyy valloilleen kiistaton intohimo, joka saa kaksi maailmaa törmäämään rajusti toisiinsa.
Onnen tiellä on monta estettä. Voittaako rakkaus rakastavaisia erottavat syntymäoikeudet ja biologian sanelemat lait?










 Tää oli taas tosi mielenkiintoinen, koska vishous ja jane esiintyivt täsä kirjassa paljon ja tämä erosi aijemmista osista siinä että tässä ei ollut yhtään lessereiden osuutta. Mikä on iso plussa. Ja lisää mielenkiintoa toi myös  vanhat vampyyrit menneisyysosilta. 

Uudestisyntynyt rakastaja 
 Lover reborn 

Aina shellaninsa kuolemasta saakka Tohrment on ollut vain surullinen varjo verrattuna siihen mahtavaan vampyyrijohtajaan, joka hän kerran oli. Kun langennut enkeli tuo Tohrin takaisin veljeskuntaan, hän käy taistoon täynnä tinkimätöntä kostonhalua ja kohtaa odottamatta uuden murhenäytelmän.
Nähdessään unessa menettämänsä rakastetun vankina kylmässä netherworldissä, Tohr kääntyy enkelin puoleen pyytäen tätä pelastamaan puolisonsa, mutta vaipuu epätoivoon ymmärtäessään hinnan, jonka joutuu maksamaan rakastettunsa vapaudesta. Sodan lessereitä vastaan raivotessa ja uuden vampyyriklaanin havitellessa kuninkaan valtaistuinta Tohr taistelee menneisyytensä ja arveluttavan mutta vääjäämättä lähestyvän tulevaisuuden ristipaineessa.




Kirja julkaistaan ensikuussa, odotan innolla. Päivitän tähän sitten mielipiteen. Odotus on korkealla koska tämä on sarjan viimeinen osa!!  


 **********

Kaikenkaikkiaan sarja on loistava ja voin suositella sitä kaikille. Kirjailija J.R.Ward osaa itää henkilöhahmot koossa juuri oikealla tavalla. :)   

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lauantai-illan pizzaa

Me lämmitettiin sauna lauantai-illan kunniaksi ja lapset pyysi jotain hyvää iltapalaa ja sitten päädyttiin pizzaan. Pitkään aikaan en tätä italialista herkkua olekkaan tehnyt. Nyt tehtiin sitten niillä aineksilla mitä kaapissa oli. 


Mä teen aika usein leivinjauhe-pohjan. Mä en tykkää itsetehdystä hiivapohjasta (muiden tekemänä kyllä?!?) 


2 pellilliseen leivinjauhe-pohjaan tulee:
nelisen desiä vettä
6rkl öljyä
3 valkosipulin kynttä
pari tl leivinjauhetta
vehnäjauhoja tarpeen mukaan, oliskos n. 7-8dl
hyppysellinen oreganoa

Kaikki ainekset sekoitetaan hyvin keskenään ja jaetaan kahdelle leivinpaperille ja kaulitaan ohueksi, tarvittaessa vehnäjauhoja apuna käyttäen. 

Tähän laitoin päällisiksi paistettua jauhelihaa ja sipulia ja kolme valkosipulinkynttä. Lisäksi salamia kuutioina ja pilkottua tomaattia. Sekä ananasta pari purkkia. 
Päälle paljon juustoraastetta. 
Mausteeksi pohjan päälle missä ketsuppia niin oreganoa ja mustapippuria rouhittuna
Sitten loput täytteet, jokainen tavallaan :) 

Me syötiin iltapalaksi salaatin kanssa, olipas hyää